Arseniy

Synnyin Venäjän Nižni Novgorodissa vuonna 1992 Neuvostoliiton hajoamisen vanavedessä. Hyvinvointivaltion jäljet ovat muovanneet elämäni alkupuolta. Venäjällä asuessa pysyin terveenä yleisen ja ilmaisen perusterveydenhuollon avulla ja suoritin kouluopintojen kymmenen ensimmäistä vuotta täysin maksutta. Olen pienestä pitäen kaivannut oikeudenmukaisuutta ja jo yliopistossa oikeustiedettä opiskellessa huomasin perustuslakiin kirjoitettujen oikeusvaltio- ja ihmisoikeusperiaatteiden ja venäläisen yhteiskunnan todellisuuden välillä olevan kuilun.

Kun Venäjällä säädettiin “homoseksuaalisen propagandan” kieltävä laki ja Krimin niemimaa liitettiin Venäjään kansainvälisen lain vastaisesti, näin omin silmin kuinka mikä tahansa toivo demokratiasta oli murskattu, miten nuoret painostettiin päästämään irti politiikasta, miten venäläiset menettivät luottamuksensa valtion instituutioihin, sekä miten venäläisen valtion propagandakoneiston avulla luotiin valheisiin pohjautuvat kertomukset, samalla kun ihmisten elämänlaatu heikkeni ja mahdollisuudet hävisivät.

Muutettuani Suomeen v. 2015 pääsin vihdoin hengittämään vapaasti ja asumaan yhteiskunnassa, jossa arvostetaan minulle tärkeitä asioita: demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Opiskeltuani mm. valtio-oppia ja taloustiedettä, ja valmistuttuani yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta v. 2017, opin ymmärtämään yhteiskunnallisia ilmiöitä tutkimustiedon avulla ja luottamaan arvoihini entistä vahvemmin. Vuosien varrella ihastuin kaupunkiin, sen järviin, historiaan, helppoon pääsyyn luontoon, vilkkaaseen kulttuuriseen elämään, monikulttuurisuuteen ja mahdollisuuksiin.

Yli viisi vuotta Tampereen Kaukajärvellä ja Finninmäessä asuttuani olen kohdannut tarpeeksi vaikeuksia. Yritin parhaani mukaan löytää töitä valmistumisen jälkeen, ja tämän epäonnistuttua päädyin jatkamaan jatko-opintoja tohtorikoulutettavana, ja vuodesta 2018 olen ollut työsuhteessa Turun yliopistolla. Matkan varrella sairastuin masennukseen ja käyn kuntoutusterapiassa. Ilman työterveyden takaamaa suhteellisen mutkatonta pääsyä hoitoon olisin todennäköisesti jäänyt jonottamaan psykiatrin vastaanotolle vuosiksi. Tämän ymmärtäminen herätti minussa voimakkaan halun oppia lisää suomalaisesta sote-järjestelmästä ja vaikutti merkittävästi minun päätökseen ryhtyä poliittiseen aktivismiin.

Kuva: Lukas Lundin

Suomen ja muiden pohjoismaiden vahvoihin julkisiin palveluihin ja elinvoimaiseen sopimusyhteiskuntaan perustuva “pohjoismainen malli” on pitkään ollut keskeisiä inspiraatioitani. Olof Palmen kansainvälisesti suuntautunut demokraattinen sosialismi, Britannian Työväenpuolueen vaaliohjelmat 2017 ja 2019, Bernie Sandersin presidenttikampanjat ja Alexandria Ocasio-Cortesin menestys ovat saaneet minut tuntemaan, että Suomessakin on tehtävä rohkeampaa politiikkaa. Liityin SDP:n jäseneksi voidakseni tukea juuri sellaista politiikkaa: Marinin hallituksen tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä, toisen asteen koulutuksen maksuttomuus, yhtäläinen vanhempainvapaa ja laajamittaisten sote-ulkoistusten purkaminen mukaan lukien.

Minusta kukaan ei tiedä vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Minun aktivismin ja politiikan keskeinen pyrkimys on, ettei ketään jätettäisi ulkopuolelle. Tiedän, millaista on olla maahanmuuttaja ja vähävarainen. Tiedän, millaista on olla perheväkivallan uhri, ja miten alkoholinkäyttö tuhoaa ihmisiä. Minulle on tuttua poliittisiin vakaumuksiin perustuva syrjintä ja ulkonäön vuoksi hyökätyksi joutuminen, sekä se, millaiselta tuntuu pitkäaikainen taisteleminen mielenterveysongelmia vastaan ja millaista on turvautua sosiaaliturvajärjestelmään. Tiedän myös sen, että olemme kaikki yhtä arvokkaita, vain jotkut tarvitsevat enemmän apua kuin toiset. Poliittisen aktivismin avulla voimme varmistaa, että jokaisella on aito mahdollisuus sekä valtion, kuntien ja koko yhteiskunnan tarjoama tarpeellinen tuki hyvään elämään. 

Suomenruotsalainen kulttuuri, alueelliset ominaispiirteet, musiikki ja kirjallisuus, sekä suomen ja ruotsin kielten vuorovaikutus Suomessa ovat aina kiehtoneet minua. Siksi ollessani sairauslomalla käytin vapaa-aikani ruotsin oppimiseen. Vaikka monikulttuurisuus ja maamme monet kielet ja murteet ovat aina olleet Suomen oleellisimpia rikkauksia, ne ovat vasta saamassa näkyvyyttä ja tunnustusta, ja niitä on edistettävä. Ruotsin opintojen kautta loppujen lopuksi liityin ruotsinkieliseen järjestötoimintaan. Nyt toimin Finlands Svenska Unga Socialdemokrater:in varapuheenjohtajana ja feministisen aikakauslehden Astran rahastonhoitajana.

Vapaa-ajalla harrastan pyöräilyä, vaeltamista ja matkustamista silloin, kun pandemiatilanne sen mahdollistaa. Rakastan suomalaista ja pohjoismaista luontoa, kuuntelen paljon erilaista musiikkia sekä podcasteja ja luen kaunokirjallisuutta ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Asun Itä-Tampereella yhdessä ihanan kumppanini kanssa, joka työskentelee sairaala-arkkitehtina. Pidän Kaukajärven alueen upeasta luonnosta ja monikulttuurisesta asuinympäristöstä. Ylivoimainen lempipaikkani Tampereella on Haiharan kartano ja taidekeskus, jossa vietän paljon aikaa kesäisin.