Aidosti monikulttuurista kaupunkia rakennetaan erilaisten tarpeiden mukaisesti räätälöityjä kunnallisia palveluita lisäämällä

  • Lukuaika:3 mins read
  • Artikkelin kategoria:Maahanmuutto

Olen maahanmuuttaja ja olen täysin turhautunut siihen, kuinka eriarvoistava ja suorastaan halventava maahanmuuttoon liittyvä julkinen keskustelu on sävyltään ja sisällöltään. Kansaihmistemme mustamaalaamisen sijaan meidän on mietittävä, miten voitaisiin vähentää eriarvoisuuksia ja syrjäytyviä käytäntöjä. 

Usein unohdetaan, että maahanmuuttajataustaiset on erilaisista yksilöistä koostuva väestöryhmä. Samalla meidän ei ole missään nimessä syytä olettaa joidenkuiden tähän ryhmään kuuluvien ihmisten olevien toisia sen jäseniä tai niin kutsuttuja kantasuomalaisia vähempiarvoisia. Päinvastoin, meidän on korostettava vaihtelevia palvelutarpeita ja sitä, miten ne tyydytetään.

Tässä suhteessa lyhyt silmäyskin tilastoihin auttaa pitkälle. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 Tampereen kaupungin 238 140 asukkaista 19 156 eli 8% oli ulkomaalaistaustaisia, moni joista olivat myös vieraskielisiä, kuten venäjää, arabia ja englantia puhuvia. Vain 11 559 eli 4.9% Tampereen väestöstä ovat ulkomaan kansalaisia. Tähän ei sisälly lainkaan sellaisia henkilöitä, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Siis edes äidinkielen, perhetaustan ja kansalaisuuden osalta maahanmuuttajataustaiset eroavat suuresti toisistaan.

Syvällisempi pohdinta on silti tarpeen. Maahanmuuttajataustaisilla on erilaiset taustat, kokemukset, koulutus ja ammatti. Jotkut meistä päätyivät Suomeen parisuhteen ja/tai perheen perustamisen takia. Toiset pääsivät Suomeen vasta sodasta, nälästä ja vaarallisesta matkasta selviydyttyä. Ja vielä monet muut muuttivat tänne opiskelemaan tai ottivat vastaan Suomeen muuttoa edellyttävän työpaikkatarjouksen. 

Me ollaan nuoria, keski-ikäisiä ja iäkkäitä. Me ollaan perheellisiä, yksinhuoltajia ja yksineläjiä. Me ollaan huippuosaajia ja duunareita, pienyrittäjiä ja työttömiä. Me ollaan sekä hyvinvoivia, että mielenterveysongelmista tai sairauksista kärsiviä. Joillakuilla meistä on vamma, muilla sitä ei ole. Joillakuilla meistä on oma koti, kun taas muut asuvat vuokralla. Jotkut meistä ovat varakkaita, muut elättävät itsensä pienellä palkalla. Jotkut osaavat suomea mainiosti, toiset eivät osaa lukea äidinkielellään.

Tällaisesta moninaisuudesta johtuu se, että sekä suomenkielisillä, että maahanmuuttajataustaisilla tamperelaisilla on vaihtelevia ja monipuolisia palvelutarpeita. Samoin kuin kaikkien muiden tapauksessa, ulkomaalaistaustaisten tarvitsemien kunnallisten palveluiden taso on jokaiselle yksilölle ainutlaatuinen ja henkilökohtaisiin piirteisiin perustuva. Tärkeää on sekä resurssien saatavuus, että osaamisen riittävyys.

Valitettavasti sekä resursseja, että osaamista ei ole usein olemassa. Esimerkiksi useiden turvapaikkaa saaneiden on tarpeen käydä terapiassa traumaperäisen stressin takia. Englanninkielinen psykiatrian palvelu tai psykoterapia ei ole masennuksesta kärsivien ulkomaalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden saatavilla lainkaan. Moni ulkomaalaistaustainen ei syystä tai toisesta pääse käymään intensiivisillä suomen kielen kursseilla. Monien ulkomaalaistaustaisten työnhakuun liittyvän ohjauksen ja tuen saanti on käytännössä lähes mahdotonta. 

Me kaikki ollaan tamperelaisia eroista riippumatta, ja meillä kaikilla on oikeus tarvitsemiinsa kunnallisiin palveluihin. Mielestäni maahanmuuttoon liittyvässä keskustelussa kyse on lähinnä siitä, onko Tampereen kaupunki pystynyt tähän asti tekemään sen parhaansa kaikkien tamperelaisten, maahanmuuttajataustaiset kaikessa moninaisuudessaan mukaan lukien, palvelemiseksi. Kansaihmistemme mustamaalaamisen sijaan meidän on mietittävä, miten voitaisiin vähentää eriarvoisuuksia ja syrjäytyviä käytäntöjä.